Jaa
MAF Jouluseikkailuun

Päivän kilpailu

Säästä aikaa ja rekisteröidy

Rekisteröidy Kirjaudu sisään

Jatka vieraana

Tämän päivän kysymys:

Mitä oli päivän rahtina?

Päivä 13

Näillä tiedoilla osallistut kilpailuun

Yhteystiedot (alle 18-vuotiaan osalta vanhemman tiedot)

Minulle saa lähettää lisätietoa MAF:n työstä

Sitoudumme noudattamaan henkilötietojen käsittelyyn sovellettavaa lainsäädäntöä.Rekistreriseloste: maf.fi/lupa


*** Lentokoneen muotoisia piparkakkumuotteja on rajallinen määrä. Osalle lähetetään MAF:n joulukoriste.
* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.

Päivän kilpailu

Lue tämän päivän osuus jouluseikkailusta ja vastaa kysymykseen, niin osallistut pääpalkinnon arvontaan (paikka kuumailmapallolennolla).

Q.

Mitä oli päivän rahtina?

Osallistu

Päivä 1

Tämä on kertomus MAF:n ihmeellisestä lentokoneesta, joka lentää kaukaisiin paikkoihin, lennättäen kaikenkarvaisia ystäviä ja erityisiä lahjoja. Lahjat on tarkoitettu annettaviksi vastasyntyneelle Kuninkaalle, joka kuitenkin syntyi jo 2000 vuotta sitten. Tiedätkö, kuka tämä Kuningas on?
Tervetuloa mukaan huikaisevaan seikkailuun! Hyppää MAF:n koneen kyytiin ja näe mitä mielenkiintoisempia paikkoja. Samalla kun matkaamme, laskemme päiviä jouluun. Konetta lentää Lauri Lentäjä, joka on sydämeltään todellinen seikkailija. Ota eturivin paikka, sillä koneessa on tilaa juuri sinulle ja minulle. Oletko valmis? Lähdetään matkaan!

Lauri tarttui lentokoneen ohjaimiin ja tarkisti suuntaa. Mikä tuo ääni oli? Aivan kuin Laurin silmäkulmassa olisi vilahtanut jotakin! Lentäjä hieraisi silmiään, katseli ympärilleen ja näki pimeydessä pienen kirkkaan valon – joulutähden. Hänen silmänsä alkoivat loistaa. ”Todellakin”, Lauri hihkaisi, ”lähden seuraamaan tähteä!”

Lauri lensi koneellaan läpi pilvien, kaarrellen iloisesti eteenpäin. Jonkin matkan päässä siinsi luminen kiitorata, jolle hän päätti laskeutua. Lauri laski laskutelineet ja pyörät koskettivat lumista kiitorataa. Kone pomppi villisti, kunnes se vihdoin pysähtyi.

Lauri avasi varovasti koneen oven. Tuuli vihmoi voimakkaasti vasten kasvoja samalla, kun Lauri hyppäsi ulos koneestaan syvään, märkään lumeen.

Iglunnäköisestä talosta tuli ulos hymyilevä mies. Hän kantoi kuljetuslaatikkoa ja huikkasi Laurille iloisesti: ”Tervetuloa Mongoliaan! Tässä on lahja Kuninkaalle. Hänelle, joka on syntynyt Betlehemissä. Varmista, että hän saa lahjamme ajoissa. Kiirehdi ystäväiseni, seuraa tuota tähteä taivaalla ja kerro joulunsanoma kaikille, minne ikinä menetkin.”

Päivä 2

Lauri liiteli jälleen taivaalla ja näki tähden, joka loisti kirkkaana koneen yläpuolella. Seuraten taivaalla kirkkaana loistavaa tähteä, Lauri lensi kohti seuraavaa kohdetta.

Alapuolellaan hän näki sopivan laskeutumispaikan aivan rannan tuntumassa. Laskeutuminen sujui tällä kerralla pehmeämmin, ilman pomppuja, sillä Laurin kone oli saanut kellukkeet alleen ja laskeutuminen tapahtui veteen. Lauria lähestyi ystävällisennäköinen mies – uiden! Miehellä oli jotakin haavissaan. Hän oli ollut kalastamassa ja halusi antaa saalinsa Laurille lahjaksi.

”Tervetuloa Bangladeshiin! Tässä on herkullinen rapu. Meillä ei ole antaa paljoa, mutta haluamme antaa lahjan, joka on tuore ja maistuva”, sanoi mies. Ennen kuin Lauri ehti sanoa mitään, mies kohottautui ylös vedestä ja pudotti ravun kuljetuslaatikkoon. Hän laittoi laatikon kannen kiinni, ui poispäin ja huusi Laurille: ”Kiirehdi ystäväiseni, sinun täytyy lähteä. Ei ole hetkeäkään tuhlattavaksi. Sinulla on nyt paikallinen herkkurapu mukanasi – mene ja vie joulunsanoma eteenpäin!”

Päivä 3

Lauri istui ohjaamossa ja käynnisti koneensa. Hän mietti, minne matka johtaisi seuraavaksi. Kirkas tähti johdatti eteenpäin kohti vehreää, trooppista saarta. Saaren puhdas, valkohiekkainen ranta oli kauneinta, mitä Lauri oli koskaan nähnyt.

Laurin pysäyttäessä koneensa, hän mietti, keneltä kysyä seuraavaa lahjaa. Sitten yhtäkkiä hän näki suuren, vahvan miehen, jolla oli painava säkki selässään. Mies tervehti:
Hei siellä, tervetuloa Kalimantaniin, Borneon saarelle Indonesiaan! Haluamme antaa Kuninkaalle parhaan mahdollisen lahjan. Tässä painavassa säkissä on meidän lempiruokaamme riisinuudelia. Kuningas varmasti pitää siitä.

Kiirehdi ystäväiseni, sinun täytyy jatkaa matkaasi. Nyt kun sait nuudelit mukaasi, ei ole hetkeäkään aikaa hukattavaksi – mene ja jaa joulunsanoma kaikkialle maailmaan!”

 

Päivä 4

Hetken kuluttua, lentokone lähti nousukiitoon ja Lauri lensi korkealla pilvien yläpuolella. Lauri lähti jälleen seuraamaan kirkasta tähteä Jumalalta saamansa suunnitelman mukaan.

Alapuolella, Lauri näki uuden saaren ja valkoisen hiekkarannan. Laskeutuessaan saarelle, Lauri näki, että saaren asukkaat olivat hyvin köyhiä. Hän näki pieniä laudasta rakennettuja hökkeleitä ja paljasjalkaisia lapsia pelaamassa kadulla palloa. Lapset näyttivät hyvin laihoilta koska heillä ei ollut paljon ruokaa. Kun Lauri hyppäsi ulos koneestaan, tervehtivät häntä monet lämpimät ja leveät hymyt. Saaren naiset vaikuttivat hyvin väsyneiltä – he olivat varmasti kävelleet kilometrikaupalla.

”Tervetuloa Lauri, me tiesimme, että olet tulossa, koska seuraat kirkasta tähteä. MAF:n lento on nopein tapa tulla luoksemme. Tässä on lahjamme, jonka haluamme antaa Kuninkaalle. Yksi tällainen kananpoika voi pelastaa toimeentulon kanssa kamppailevan perheen. Yksi kananmuna päivässä riittää pitämään myös sinut vahvana. Niinpä tämä pieni keltainen tipu auttaa sinua pitkällä matkallasi. Sanomme näkemiin Itä-Timorista. Toivomme, että lahja on iloksi. Sitten kun tapaat vastasyntyneen Kuninkaan, lähetä hänelle rakkaat terveisemme. Nyt ystäväiseni, sinun täytyy kiirehtää matkaan tipun kanssa. Mene ja kerro joulunsanoma kaikille!”

 

Päivä 5

Seuraavalla kiitotiellä Lauria vastaan tuli suuri paikallisten ihmisten joukko tanssien. Joukkoa johti hassunnäköinen veitikka. Kyläläisillä oli päällään värikkäitä vaatteita ja jopa heinistä tehtyjä pukuja. Joukko kantoi lahjaa.

”Me ylämaan heimo tervehdimme sinua”, sanoi joukon johtaja. ”Olet laskeutunut aurinkoiselle Papualle. Meidän lahjamme on aika iso. Se vinkuu ja pitää paljon ruuasta. Lahjamme on sika.” Kulkue pysähtyi Laurin koneelle ja he ottivat esille ulisevan possun, joka laitettiin Laurin kuljetuslaatikkoon ja kansi laitettiin kiinni.

”Kiirehdi ystäväiseni, sanoi hymyilevä mies. Ei ole aikaa hukattavaksi. Katso, ettei possu tallo tipua. Kerro joulunsanoma kaikille, keitä tapaatkin.” Kyläläiset jäivät vilkuttamaan, kun Lauri kiipesi takasin koneeseen jatkaakseen uskomatonta seikkailuaan.

Päivä 6

Laurin laskeutuessa seuraavaan paikkaan, näki hän metsiä ja vuoren huipun. Maa oli kaukana ja ainutlaatuisen kaunis. Yhtäkkiä Lauri näki lyhyen kiitoradan ruohikossa sankan sademetsän keskellä. Vihdoin laskeutumiseen sopiva paikka!

Pitäen tiukasti kiinni lahjoista, Lauri hyppäsi maankamaralle. Paikalliset ihmiset perinteisissä hameissaan tanssivat koneen ympärillä ja huudahtivat: ”Lauri, täällähän sinä olet, olemme kävelleet tuntikausia tavataksemme sinut ja koneesi. Tiedämme, että seuraat tähteä ja keräät lahoja Kuninkaamme kunniaksi. Tässä on sinulle pussillinen pieniä puuntaimia, jotka ovat meille hyvin arvokkaita. Jos istutat ne maahan, niistä kasvaa appelsiinipuita.

Nyt lähetämme sinut lahjamme kanssa eteenpäin Papua-Uuden-Guinean ylämailta kohti Betlehemin seimeä. Niinpä, kiirehdi ystäväiseni,” kyläläiset vilkuttivat ja tanssivat. ”Sinulla ei ole aikaa tuhlattavaksi, istuta puut ja seuraa niiden kasvua. Vie joulusanoma kaikkiin paikkoihin ja joka puutarhaan!”

 

 

Päivä 7

Lauri mietti, miten hän pärjää kaikkien lahjaksi saatujen eläinten kanssa koneessaan. Kone liiteli ja laskeutui kohti kuivaa maata. ”Australia!” Lauri hihkaisi. Laskeutuen pölyiselle kiitotielle merenrannan tuntumaan, Lauri tajusi olevansa todella nälkäinen. Voi kunpa saisin kupillisen kuumaa teetä, hän mietti. Ennen kuin Lauri ehti miettiä enempää ruokaa tai nälkäänsä, näki hän miehen valkoisessa takissa heiluttamassa Laurille. Mies oli hammaslääkäri, totta tosiaan!

”Hyvää päivää, Lauri Lentäjä ja tervetuloa Arnheminmaahan. Tämä on erittäin syrjäinen paikka. Ihmiset täällä tapaavat hyvin harvoin ketään ulkopuolisia. Koska täällä on vain muutamia kouluja ja sairaaloita, käyn täällä vierailuilla tarkastamassa ja hoitamassa ihmisten hampaita MAF:n lentokoneilla. Nimeni on Harri ja tekemäni vierailut ovat yleensä lyhyitä. Nyt olen ollut täällä kuitenkin pidemmällä käynnillä. Olen kuullut, että olet tullut hakemaan minut, jotta pääsen tapaamaan Kuninkaan, jota myös Jumalan pojaksi kutsutaan. Haluaisin kunnioittaa häntä auttamalla sinua matkanteossa. Minulla on teetä ja voileipiä. Eiköhän lähdetä lentoon!”

Lauri ja hammaslääkäri Harri hyppäsivät koneen kyytiin aikailematta viedäkseen joulunsanoman eteenpäin.

Päivä 8

Laurista oli mukavaa saada ystävä, joka toi ruokaa mukanaan. Oli myös hyödyllistä saada ylimääräinen käsipari auttamaan matkan jatkuessa eteenpäin. Koneessa alkoi olla todellista jouluntunnelmaa.

Juuri kun lentävä kaksikko aikoi laskeutua seuraavaan kohteeseen, rupesi satamaan rankasti. Kiitotie uudessa kohteessa oli kuitenkin hieno ja puhdas ja paikassa oli yllin kyllin tilaa Laurin lentokoneelle. Lauri ja Harri olivat saapuneet Mareeban lentokentälle, missä MAF:lla on muutamia muitakin koneita, joilla lennetään auttamaan apua tarvitsevia. Hammaslääkäri Harri hyppäsi ulos koneesta ja nouti kentältä paivavan laatikon. Tällä kertaa laatikkoa ei ollutkaan ojentamassa ihminen vaan ystävällinen, puhuva kettu!

Kettu sanoi: ”Kiitos kyydistä, tulen kanssanne tapaamaan Kuningasta. Minua ei haittaa, vaikka joudun matkaamaan kuljetuslaatikossa. Osaan myös korjata lentokoneita.” Ei aikaakaan kun kettu oli koneen kyydissä mukanaan iso työkalupakki. Lauri ei ollut koskaan kuvitellutkaan, että juttelisi joskus ketun kanssa.

”Mikäs sinun nimesi on?” Lauri kysäisi ketulta. ”Nimeni on Foxtrot”, vastasi kettu. ”Ja olen insinööri ammatiltani”, jatkoi kettu kätellen Lauria ylpeänä. ”No niin, eiköhän lähdetä menemään ystäväiseni”, kettu huudahti. ”Meillä ei ole hetkeäkään hukattavaksi. Olemme matkalla Betlehemiin – lähdetään viemään joulunsanoma eteenpäin!”

Päivä 9

Laurin lentäessä taas taivaalla, hän mietti, että tämä seikkailu oli varmaankin unta. Mitä ihmettä tämä tarkoitti? Hänellä oli mukanaan todella erikoinen joukko: rapu, possu ja puhuva kettu… Matkaa olisi vielä paljon edessä, joten Lauri päätti kysellä matkustajiltaan vähän asioita samalla kun hän siemaili Harrin termospullosta teetä.

”Se on mysteeri”, mietti kettu syöden kinkkuvoileipäänsä. ”Me olemme kuulleet, että Betlehemissä syntynyt vauva on osa Jumalan suurta pelastussuunnitelmaa. Hän lähetti poikansa pelastamaan maailman, jotta kaikki suru, murhe ja kuolema väistyisi. Suuri kirkas tähti johtaisi lentokoneemme Kuninkaan luokse.” Juuri silloin ilmestyi alapuolelle kiitorata, jolle ystävämme päättivät laskeutua. Koneen laskeutuessa, kiitoradalle ilmestyi ystävällisennäköinen meksikolainen mies. ”Hola, amigo!” mies tervehti mutta näytti hieman surulliselta. Miehen vierellä makasi paareilla nainen, jolla oli kovia kipuja. ”Olemme iloisia kun saavuitte. Veisittekö sairaan ystäväni Kuninkaan luokse, niin hän voisi parantaa ystäväni. Kiirehtikää arvon lentäjät”, meksikolainen huudahti. ”Ei ole hetkeäkään hukattavaksi. Tiedän, että ystäväni parantuu. Menkää ja kertokaa joulunsanoma kaikille!”

 

Päivä 10

Lauri ajatteli Jumalan lupauksia lentäessään konetta ja alkoi rukoilla: ”Taivaallinen Isä, ole meidän kanssa tänään, siunaa ja varjele meitä.” Pian hän näki maata alapuolellaan, jolle laskeutua. Lauri tunnisti paikan TV-uutisissa näkemäkseen paikaksi. Täällä oli ollut suuri maanjäristys. ”Haiti”, Harri hammaslääkäri tunnisti. ”Nämä ihmiset tarvitsevat paljon apua rakentaakseen tuhoutuneet kotinsa uudelleen. Kaikki täytyy aloittaa alusta.”

Lentokonetta lähestyi ryhmä, joka kantoi telttaa. Lauri näki, miten köyhiä ihmiset olivat suhteessa lahjaan, jonka he aikoivat antaa. ”Tässä on Jeesus-vauvalle teltta suojaksi. Kuulimme, että hänellä ei ole kunnollista majapaikkaa; vain talli, jossa on pelkkä katto ja seimessä olkia pehmikkeenä. Olkoon tämä teltta se, mitä hän tarvitsee, kun hän matkustaa paikasta toiseen kertoen Jumalan rakkaudesta. Kiirehtikää eteenpäin, teidän täytyy jatkaa matkaa, ei ole hetkeäkään hukattavaksi. Lisätkää tämä teltta lastiinne ja levittäkää joulunsanomaa eteenpäin.”

Päivä 11

Lentäessään etelään, Lauri tiesi, että tähden osoittama suunta oli oikea. Vielä oli paljon lahjoja kerättäväksi joulua varten. Lauri tunsi iloa sydämessään ja nautti suuresti tehtävästään. Olihan hänelle kertynyt jo paljon rahtia sekä uusia ystäviä jakamaan matkaa.

”Hei, me laskeudumme”, sanoi Foxtrot kovalla äänellä. Kiitoradalla he kuulivat, kuinka lapset alkoivat laulaa ja tervehtivät iloisesti: ”Hola, Lauri ja Foxtrot. Bienviendo, tervetuloa meidän maahan! Olemme Ecuadorin lapsia ja olemme tulleet eri puolilta maata tuodaksemme lahjamme Jeesus-vauvalle. Laitoimme sanan kiertämään koulusta kouluun ja keräsimme kirjoja, paperia sekä kyniä, joita hän voi kasvaessaan käyttää, kun hän kertoo Jumalan rakkaudesta kaikille.”

Lapset laittoivat lahjansa Laurin jo puolillaan olevaan kuljetuslaatikkoon. Hypähdellen ja vilkuttaen lapset huusivat:

”Kiirehtikää ja seuratkaa tähteä, ei ole hetkeäkään hukattavaksi – menkää ja jakakaa joulunsanoma kaikille!”

Päivä 12

Jättäen Ecuadorin taakseen, pieni kone lensi itään päin yli sademetsien ja vuortenhuippujen. Maisemat olivat huikaisevan kauniit. Koneen perällä possu kieri pitkin ja poikin kolhien konetta. ”Minä osaan korjata”, ilmoitti Foxtrot laittaen suojalasit päähänsä ja otti työkalupakkinsa. Sillä aikaa, kun Foxtrot korjasi konetta, kone laskeutui ja muut matkustajat näkivät iloisen joukon ihmisiä.

”Me olemme odottaneet sinua Lauri Lentäjä, tervetuloa Surinamiin. Haluaisimme lisätä laatikkoosi erityisen lahjan. Jumala pystyy puhumaan sinulle pyhän sanansa kautta, niinpä annamme mukaasi Raamatun.” Juuri kun Raamattu lisättiin kuljetuslaatikkoon, Foxtrot hyppi ja iloitsi: ”Pieni lentokoneemme on nyt korjattu ja valmiina jatkamaan matkaa.” Kun lentokoneen ovi paukahti kiinni, paikalliset vilkuttivat hyvästiksi ja toivottivat: ”Näkemiin ja hyvää matkaa! Älkää pelätkö! Kuningas odottaa teitä, teidän täytyy nyt mennä. Raamatun sana johtakoon teitä matkallanne – menkää ja levittäkää joulunsanomaa!”

Päivä 13

Lentäen kohti etelää, Lauri muisteli Raamatusta Jesajan kirjan kohtaa:

Teille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa…”

Kohta kertoo Kuninkaasta, jota kohti myös MAF:n koneet lentävät. Lauri ja Heikki miettivät, että  jouluun sisältyy ja joulu merkitsee paljon enemmän kuin vain joulukuusi tai joulupukki.

Laskeutuessaan viidakkoon, Lauri mietti mitä siellä odottaisi. Tällä kertaa viidakossa heitä vastassa oli vain yksi poika. Oliko hän jättänyt kaverinsa jonnekin? ”Hei Lauri, Foxtrot ja muut ystävät, olenkin odottanut teitä koko päivän. Liityn joukkonne, se on oikea kunnia minulle. Olen aina unelmoinut lentäjän ammatista. Haluan myös tulla tapaamaan kuningasten Kuningasta ja liittyä iloiseen joukkoonne.” Poika laittoi laukkunsa kuljetuslaatikkoon ja asettui istumaan Laurin viereen ja sanoi: ”Kiirehdi Lauri, meidän täytyy lähteä. Olen uusi perämiehenne Brasiliasta – lähdetään viemään joulunsanomaa eteenpäin!”

Päivä 14

Matka Brasiliasta oli pitkä ja Laurin vatsaa alkoi jo kurnia. Onneksi uusi perämies oli tuonut ruokaa mukanaan viidakosta. Mutustaen hedelmiä ja omituisia punaisia ötököitä, he syöttivät myös mukana olevat eläimet. Lauri oli kiitollinen, että kananpoika oli kunnossa ja possu oli pysynyt rauhallisena lennon ajan.

Vihdoin horisontissa oli kuivaa maata näkyvissä ja kiitotie. Kiitotie oli kuitenkin liian lähellä vettä, joten Laurin piti tehdä uusi lähestymisyritys. Yhdessä uuden perämiehen kanssa, kone saatiin laskeutumaan turvallisesti, vaikka kiitotiessä olikin isoja koloja. Maa oli Liberia. Kiivetessään ulos koneesta, Lauri näki, kuinka köyhää ympärillä oli ja päätti rukoilla. Silloin jostain ilmestyi pienikokoinen mies kantaen erikokoisia kortteja. Ne oli kaikki tehty rakkaudella. Niihin oli kirjailtu sydämiä ja muita kauniita kuvioita.

Mies sanoi: ”Tässä meidän maamme ihmisten terveiset. Meillä ei ole antaa paljoa Kuninkaalle mutta nämä kortit on tehty käsin. Kiirehtikää Lauri ja ystävät, viekää terveisemme. Laitan nämä kortit kuljetuslaatikkoon. Menkää ja viekää joulunsanomaa eteenpäin!”

 

Päivä 15

Takaisin ilmassa, Lauri kuuli, kuinka sairas nainen vaikeroi hiljaa lentokoneen takaosassa. Lauri rukoili ja pyysi Jumalalta apua. ”Meidän täytyy laskeutua pian, ystävämme tarvitsee apua”, sanoi hammaslääkäri. Onnekseen, Lauri huomasi pienen kiitotien alapuolellaan. Laskeutuen varovasti joen rantaan, matkaajat näkivät, kuinka mies juoksi vastaan. Mies näytti lääkäriltä ja Lauri huudahti iloisesti: ”Hei, kuulit varmaan rukoukseni. Meillä on koneessa potilas, joka tarvitsee kiireellistä apua. Olemme todella huolissamme.” Mies todellakin oli lääkäri – mikä ilo! Hän tervehti: ”Hei Lauri, olet juuri oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Tämä on Angola ja minut on lähetetty auttamaan sinua. Jos koneessa on tilaa, tulen mukaan. Hoidan potilasta lennon aikana. Meillä ei ole aikaa hukattavaksi, joten lähdetään matkaan, Lauri. Lääkärinä voin auttaa potilasta – lähdetään jakamaan joulunsanomaa!”

Päivä 16

Laurin lentokone oli melkein täynnä, kun he kiisivät pilvien läpi. Lääkärin avustuksella potilaan olo parani. Koneen laskeutuessa alas Kongon demokraattiseen tasavaltaan, nuori perämies istui koneen edessä ja näki joukon salametsästäjiä vaanimassa saalistaan.

Myös Lauri näki maastoasuihin pukeutuneet miehet, jotka jahtasivat simpansseja haaveihinsa. ”Shh…kaikki”, kuiskasi Foxtrot, kun hän avasi koneen oven hiljaa. ”Voimme pelastaa simpanssivauvan, jos koneessa on vain tilaa”, hän jatkoi. Yhtäkkiä koneelle ilmestyi nainen, jolla oli painava lasti selässään. Osoittautui, että nainen kantoi kolmea simpanssivauvaa.

Nainen sanoi: ”Tervehdin teitä näiden kolmen pikku simpanssin kanssa. Olipa hyvä, että tulitte. Olemme menettäneet aivan liian monta simpanssia täällä salametsästäjien vuoksi. Te voitte nyt pelastaa nämä kolme. Voitteko viedä ne Kuninkaalle? Olemme kuulleet, että hän on syntynyt Betlehemissä ja nämä simpanssivauvat ovat meidän lahjamme hänelle. Kiirehdi Lauri, seuraa tähteä. Ei ole aikaa hukattavaksi. Pidä näistä vauvoista hyvää huolta ja lähde jakamaan joulunsanomaa!”

Päivä 17

”Laskeudumme kohta”, Foxtrot ilmoitti. Maa, johon kone laskeutui, oli huomattavasti vuoristoisempi. Lauri oli iloissaan hypätessään koneesta hieman viileämpään ilmaan. Maasta nousi yhtäkkiä pölypilvi, kun heitä kohti kiisi mönkijä. ”Hyvät hyssykät sentään, millä vauhdilla tuo ajoneuvo liikkuu. Ja kuka kumma sitä ajaa pää korkealla pilvissä?” ihmetteli hammaslääkäri. Mönkijä hidasti vauhtiaan jarrut kirskuen ja Lauria rupesi naurattamaan. Eihän kuski ollut ihminen ollenkaan vaan pitkä, naurava kirahvi!

Hei ystävät, olen iloinen nähdessäni teidät täällä! Nimeni on Alfa. Annan tämän mönkijän lahjaksi. Olen kuullut, että Kuninkaallamme on paljon hommia ja häneltä puuttuu kulkuneuvo matkantekoon. Tämä mönkijä olkoon lahja Lesothosta. Kiirehdi Lauri, meidän täytyy lähteä, ei ole hetkeäkään aikaa tuhlattavaksi. Pakkasin kulkuneuvon koneeseen ja löysin myös itselleni paikan. Mennään ja viedään joulunsanoma eteenpäin!” hihkui kirahvi.

Päivä 18

Lauri nautti seikkailustaan ja näki valkohiekkaisen saaren alapuolellaan. Kun kone jälleen kosketti maanpintaa, hän mietti, kenet he tällä kertaa tapaisivat. ”Olemme Madagaskarilla”, ilmoitti Foxtrot. Vaikutti siltä kuin hän olisi vieraillut paikassa aiemminkin. Toivottavasti tilaa löytyy vielä yhdelle matkustajalle, koska oven ulkopuolella on uusi karvainen ystävä. Jokin mustavalkoinen otus hyppäsi Laurin syliin, kun hän avasi koneen oven ja tervehti eläintarhanhoitajaa.

”Terve Lauri, tässä on kaimasi Larry, hän on ystävällinen maki -apina. Lähetämme hänet tapaamaan Kuningasta. Minä olen Janne, paikallinen eläinlääkäri.” Ennen matkan jatkumista, Janne ruokki, juotti ja tarkasti kaikki mukana olleet eläimet. Eläimet ääntelivät tyytyväisinä syödessään. ”Nyt kun kaikki eläimet on syötetty, teidän on parasta lähteä. Kertokaa terveisemme Kuninkaalle ja viekää joulunsanoma eteenpäin!” sanoi eläinlääkäri, lähettäen joukkion matkaan.

 

Päivä 19

Nyt MAF:n lentokone näytti ihan Nooan arkilta – sisällä oli kuin eläintarhassa! Lauri alkoi kuvitella, miltä Betlehemin tallissa näyttäisikään, kun saataisiin kaikki lahjat perille. Lentokoneen kiitäessä jälleen kohti Afrikan mannerta, Lauria alkoi mietityttää, että mahtuisiko koneeseen enää lisää matkustajia. Kun iloinen joukko saapui määränpäähänsä, heitä vastassa oli mies vilkuttaen ja osoittaen taivasta kohti.

Hän sanoi: ”Tervetuloa Mosambikiin, toivottavasti koneessanne on tilaa, sillä olemme juuri pelastaneet elefanttivauvan salametsästäjien kynsistä ja haluamme antaa sen lahjaksi Kuninkaalle. Kun se kasvaa, siitä tulee vahva.” Pieni elefanttivauva nosti kärsänsä ilmaan ja töräytti pitkän ja matalan töräyksen, kuin laulaen ilman huolen häivää. ”Lähde nyt matkaan pienokainen, ei ole aikaa hukattavaksi. Mahdut juuri ja juuri sisään, tiivistäkää hieman ja viekää joulunsanoma kaikkeen maailmaan!”

Päivä 20

Elefantin poikanen ei ollutkaan ihan pieni, Lauri mietti ja vilkutti Mosambikille hyvästiksi. Lauri istui koneessaan, poikasen kärsä sylisään. Pikku elefantti nakersi Laurin lakkia ja töräytti laulunsa ilmoille.

Seuraavaksi joukkio laskeutui Tansaniaan. Kun Alfa kömpi ulos koneesta, Lauri kuuli hänen huudahtavan: ”Betlehem lähestyy!” Kiitoradalla oli jono ihmisiä odottamassa. He odottivat pääsyä kentällä päivystävien lääkärin ja sairaanhoitajan luokse. ”Hei Alfa ja Foxtrot ja muut ystävät! Olette oikeassa, Kuninkaan tapaaminen lähestyy koko ajan.Tässä teille laatikollinen rokotteita tappamaan kaikki ikävät tartuntataudit. Paikoissa, kuten Tansania ihmiset saattavat sairastua ja kuolla nuorina. Siispä rokotteet ovat elintärkeä lahja.”
”Hyvästi Lauri ja ystävät! Teidän täytyy kiirehtiä matkaan. Ottakaa rokotteet mukaan Kuninkaalle avuksi ja viekää joulunsanoma eteenpäin!”

Päivä 21

Seuraava kohde oli Afrikan maa, jossa leijonat karjuvat, seeprat käyskentelevät savannilla ja Maasai-naisten kauniit punaiset puvut loistavat auringossa.
Alapuolellaan Lauri näki köyhän kylän. Katsellessaan ympärilleen, hän kuuli äänen, joka tuli kyläläisten kodeista, kun joukko punapukuisia lähestyivät konetta tanssien ja laulaen.

He tervehtivät: ”Hei Lauri, olemmekin odottaneet sinua jo kauan. Haluamme tervehtiä Kuningasta ja annamme täältä Keniasta hänelle lahjaksi helmikoristeiset ranne- ja kaulakorut. Nämä on tehty käsin. Siunausta lentomatkallenne, olette jo melkein perillä. Kiirehtikää, sillä ei ole aikaa hukattavaksi. Viekää korut Kuninkaalle ja jakakaa joulunsanomaa, minne menettekin!”

Päivä 22

Lähestyessään maata nimeltä Uganda, Lauri näki kiitotien vieressä riisipeltoja. Kiitoradan päässä odotti poika hymyillen leveästi. Poika kiiruhti lentokoneen luokse ja työnsi vauhdikkaasti rullatuolia. ”Hei Lauri ja Alfa ja muut! Olen iloinen tavatessasi teidät, sillä minulla on lahja Kuninkaalle. Tämä on ollut minulle hyvin tärkeä väline, mutta en tarvitse sitä enää koska jalkani ovat parantuneet ja pystyn taas kävelemään paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Viekää pyörätuoli Betlehemiin, joku voi tarvita sitä. Kiirehdi Lauri ja seuraa tähteä, aikaa ei ole enää paljoa, viekää joulunsanoma eteenpäin!”

Päivä 23

Lentäen kohti pohjoista jokisuistoa, tähteä seuraten, Lauri seurueineen päätyi Etelä-Sudaniin – maahan, jonka sota on runnellut pahoin ja josta ihmisiä on joutunut pakenemaan sankoin joukoin muualle. Kiitotie, jolle Lauri laskeutui joukkionsa kanssa, oli hyvin syrjäinen ja lähellä upottavaa suota. Matkalaisia lähestyi mies, jolla oli koira mukanaan. ”Taas uusi otus…” ajatteli Lauri ääneen ihmeissään. Koneessa ei ollut enää yhtään ylimääräistä tilaa. Kuljetuslaatikkokin oli jo pullollaan lahjoja. Matkan olisi tultava pian päätökseen.

”Tervetuloa Etelä-Sudaniin! Matkanne on kohta päätepysäkillä. Minulla on teille koiranpentu, joka tarvitsee kodin. Se on löytökoira ja hyvin peloissaan. Sen omistajat joutuivat pakenemaan palavasta kodistaan. Koska sota ei ole vielä ohitse, koteihin ei voi palata. Joten otatteko koiranpennun mukaanne? Sillä ei ole ketään. Rukoilkaa myös eteläsudanilaisten puolesta, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa, että he löytäisivät todellisen rauhan jonain päivänä. Olemme kuulleet, että lapsi on syntyvä kaukaisessa maassa. Rukoilkaamme, että hänen syntymänsä voisi parantaa maailman. Seuratkaa joulutähteä! Kiirehdi Lauri, hetkeäkään ei ole hukattavaksi. Ottakaa tämä koiranpentu ja viekää Kuninkaalle. Viekää joulunsanoma eteenpäin!”

 

Päivä 24

Lentokone lähti nousukiitoon illankoitteessa. Horisontti loisti kauniina edessä. Enää oli yksi pysähdys. Seuraava paikka näytti autiomaalta. Paksua, valkeaa hiekkaa näkyi silmänkantamattomiin. Tämä oli paikka, jonne kone laskeutui. Viimeinen Betlehemiin vietävä lahja sijaitsi läheisessä kaupungissa.

Ystävämme kohtasivat miehen, joka raahasi juomalaatikkoa. Lauri tajusi olevansa todella janoinen. ”Tervehdys ystävät, tervetuloa Tsadiin! Tämä on viimeinen pysähdys matkallanne. Lähetän mukaanne kylmää, tuoretta vettä. Nauttikaa vedestä, se uudistaa teidät. Tiedän, että matkanne on ollut todella pitkä, kun olette keränneet kaikki Betlehemiin menevät lahjat. Tähti on ohjannut tietänne. Kun tapaatte Kuninkaan, kertokaa terveisemme. Nyt kun juotte tätä vettä, teidän tulee pian uudestaan jano, mutta kun juotte sitä vettä, mitä Jeesus tarjoaa, teille ei enää koskaan tule jano. Lähtekää nyt kohti Betlehemiä, kohta on joulupäivä ja juhlat ovat valmiina!”

 

Selvitä, kuinka MAF:n  jouluseikkailu päättyy avaamalla luukku nro 25! 

Voita Kuumailmapallolento!

...

Katsele

Kuvia

Sijainti

Brasilia on Etelä-Amerikan suurin valtio ja se kattaa puolet koko Etelä-Amerikan mantereen pinta-alasta. Sillä on kymmenen naapurimaata: Uruguay, Argentiina, Paraguay, Bolivia, Peru, Kolumbia, Venezuela, Guyana, Suriname ja Ranskan Guyana.

 

Kartta

Tietoa joulusta

Hyvää joulua portugaliksi: ’Feliz Natal’!

Monet Brasilian joulutraditioista tulevat Portugalista. Jouluseimi tunnetaan nimellä ’Presépio’, joka tarkoittaa olkisänkyä, jossa Jeesus -lapsi nukkui. Jouluseimet ovat todella suosittuja ja niitä näkee paljon kirkoissa ja kodeissa joulukuussa. Brasiliassa joulupukkia kutsutaan nimellä ’Papai Noel’. Lapset jättävät joulusukan ikkunan lähelle toivoen, että Papai Noel löytää sukan ja täyttää sen lahjoilla.

 

Mielenkiintoista tietää

Brasilian pääkaupungin nimi on Brasilia. Se rakennettiin alle neljässä vuodessa (1956-1960). Jos kaupunkia tarkastellaan ylhäältäpäin, näyttää se ihan lentokoneelta. Katso TÄSTÄ, niin näet!

 

Sää

Jouluna Brasiliassa on kevät, joka on yleensä kostein vuodenaika. Ukkoskuuroja voi olla paljon. Keskilämpötila on +29°C päivällä ja +22°C yöllä.

 

Nativity

Map

Kuvat kertovat tuhat sanaa

Lentäjät Wilson ja Andrew lennättävät joskus tekemiään pyhäkoulukirjoja Amazonin sademetsän kyliin. Nämä jykevät kirjat ovat täynnä Raamatunkertomusten kuvia aina Vanhasta testamentista Jeesuksen aikaan saakka. Parasta näissä kirjoissa on se, että niitä voi lukea millä tahansa kielellä, koska varsinaista kirjoitusta ei ole.

Kun Andrew halusi painattaa materiaalin, hän ei ensin tiennyt minne mennä materiaalin kanssa. Hän rukoili Jumalalta johdatusta. Kerran hän huomasi seurakunnan kyltin remontissa olevan rakennuksen seinässä. Hän tunsi Jumalan kehotusta mennä sisälle rakennukseen. Sisällä kaksi siivojaa kutsuivat Andrewn tapaamaan seurakunnan pastoria, joka puolestaan kertoi sukulaisestaan, jolla oli painotalo samalla kadulla. Painotalo ei vain printannut materiaalin laadukkaasti mutta se myös maksoi puolet painokuluista. Lisäksi painotalo kustansi materiaalin kuljetukset lentokoneella ja vieläpä laivalla perille saakka. Jumala on ihmeellinen!

Paperilennokkikilpalu

MAF on lentoyhtiö, joka auttaa kehittyvissä maissa, yhteensä 27 eri maassa. Lentokoneet ovat pieniä ja niillä voi lentää vaikeakulkuisillekin seuduille, joilla monesti on hyvin alkeelliset ja lyhyet kiitotiet. MAF vie apua, toivoa ja iloa ihmisille.
Tänään haluamme haastaa sinut! Kokoa ystävistäsi joukko ja pitäkää pieni kilpailu. Tehkää omat paperilennokit ja lennättäkää niitä yrittäen osua kohteeseen, joka voi olla esim. pahvilaatikko.
Voittajat palkitaan!

Valmistusaika 30 min.

Tarvikkeet:

-A4 paperia, kaksi arkkia jokaiselle
-Tusseja ja värikyniä
-Pahvilaatikko tai tyhjä roskakori
-2 pientä palkintoa ja pääpalkinto

Ohjeet:

1. Jakautukaa 2-3 joukkueeseen, esim. äiti vs. isä; sisko vs. veli, tai jako koululuokan kesken.

2. Antakaa jokaiselle kaksi paperia ja taitelkaa papereista lennokit.

3. Koristelkaa koneet tusseilla ja värikynillä. Parhaiten koristeltu kone saa palkinnon, käyttäkää luovuutta!

4. Etsikää sopiva tila, missä voitte lennättää lennokkeja ja pitää pienen kilpailun. Voitte esimerkiksi yrittää tähdätä lennokillanne pahvilaatikkoon tai roskakoriin. Kisatkaa, kuinka monta lennokkia joukkueenne saa tähdättyä kohteeseen.

5. Palkitkaa pienillä palkinnoilla kaikista luovimmin taiteltu lennokki (vaikka se ei lentäisi hyvin) ja parhaiten koristeltu. Pääpalkinto annetaan voittaneelle joukkueelle.

 

 

Lataa

Autamme ihmisiä vaikeakulkuisten matkojen päässä mutta emme voi tehdä sitä ilman sinua.

Lahjoita MAF:n työhön